|
Reggae
Sept 28, 2006 14:09:55 GMT 2
Post by freezer on Sept 28, 2006 14:09:55 GMT 2
kerrankin joky tyykkää MUN tekemästä topicista
|
|
|
Reggae
Sept 30, 2006 23:32:39 GMT 2
Post by tseik on Sept 30, 2006 23:32:39 GMT 2
Joo, meikäki tykkää Nilton Nevestä.
|
|
|
Reggae
Oct 12, 2006 14:01:55 GMT 2
Post by XXXX on Oct 12, 2006 14:01:55 GMT 2
Jos reggaesta pitää jotain sanoo niin kandee tsekata erityisesti 60-luvun lopun tavara.
|
|
|
Reggae
Oct 13, 2006 1:39:09 GMT 2
Post by kempton on Oct 13, 2006 1:39:09 GMT 2
Todellakin ajaton klassikko. Just rentoo.
|
|
|
Reggae
Nov 29, 2006 17:34:43 GMT 2
Post by motley on Nov 29, 2006 17:34:43 GMT 2
aina menee. kummasti siitä saa irti aina juuri haluamaansa. hyvät tsillailufiilarit tai armo sävärit. ja kun musiikki voi yhtäaikaa julistaa sotaa ja rakkautta jos näin vähän kärjistää niin onhan se jo jotain? aikamoinen signature... aikamoinen...
|
|
|
Reggae
Nov 30, 2006 12:19:22 GMT 2
Post by kempton on Nov 30, 2006 12:19:22 GMT 2
Hehee. Tervetuloa muuten joukkoon Motley. Signaturehan on ihan totta, vai mitä? Tumehan tietää kaiken, ainakin ninja-leffoista ja skate-leffoista:)
Reggae? Kirjotetaan nyt siitäkin jotain. Itse narahdin musiikkiin joskus 96 aika totaalisesti. Eka Marley ja siitä sitten eteenpäin. Mulle nousee aina niskavillat pystyyn kun reggaesta puhutaan "hyvänä chillailu musiikkina". Ehkä siitä länsimaille tuotetusta aurinkorannat ja palmuja -musiikista, jota esim. bob marleyltä, third worldilta, eddy grantilta, jimmy cliffiltä sun muilta vastaavilta löytyy. Toki niidenkin tuotannossa on eri meininkejä, mutta kaikki tuntee ton k-tel kokoelma reggaen mihin mielikuva musiikista perustuu. Ja kait kaikesta reggaesta voi tulla edelleen rento fiilis, kysehän on vain siitä miten kuulija sen ottaa, mutta mun mielestä silloin ei A) kuuntele "oikeaa" reggaeta tai B) osaa ottaa sitä oikealla tavalla.
Mulle fiilistä mikä reggaesta tulee voi kuvata lähinnä sanalla "harras". Eräänlainen uskonnollinen kokemus ja sellainen rauhallinen ja seesteinen olo mikä jossain vaikuttavassa tilassa, vaikka vanhassa isossa kirkossa voi olla. Ei niinkään chilli löysäily olo vaan sanotaanko enemmän "tiedostava" fiilis. Ja nyt siis puhutaan nimenomaan 70-luvun roots-reggaesta, jona kumminkin suurin osa tän musiikin mieltää. Erikseen on sitten 60-luvun ska painotteinen meininki ja nykyinen dancehall-meininki. Ne on taas tehty puhtaasti biletysmusiikiksi. Mutta jokainen tietty kokee musiikin omalla tavallaan, mikä mä olen sitä sanomaan.
Reggaehan on kumminkin usein vähän julistavaa ja "löysän" pinnan alla monesti vähän vihaista ja katkeraa musiikkia, joka nousee monesti siitä että lauletaan surusta ja sorrosta ja sitä vastaan nousemisesta ja toivosta ennemmin kuin kukkasista ja mehiläisistä. Tämä mielikuva pohjaa enemmän kyllä siihen reggaehen mitä itse kuuntelee, mutta mun mielikuva on vähän että jengi monesti luukuttaa monesti jopa jotain "redemptiotion songia" spiffi huulessa rennoissa fiiliksissä vaikka biisin sanat on silkkaa melankoliaa.
Anyway. Motley ehkä tiivistää jossain määrin homman hyvin tossa ylhäällä sotaa ja rakkautta -läpällään. Sitähän se on.
Jos ei ole tuttua niin kannattaa katsastaa ainakin ekana Johnny Osborne, Hugh Mundell, Max Romeo, Sugar Minott, burning spear ja Andy Horace. Yleensä studio1 levyn ei ole huonoja. Uudenpaa dub+roots-tyylistä meininkiä on sitten parhaimmillaan mm. Basic Channel labelin Rhytm & Sound / Burial Mix -kokelma. Ehkä parasta ikuna.
Erikseen sitten vielä Dub, josta voisi puhua toiset 200+1000 sanaa ja Dancehall, josta löytyy kanssa ihanaa musiikkia ja paljon.
Ja vielä loppukaneettina elämää suuremmat top 3 reggae biisit kautta aikojen.
1. Johnny Osborne: Truth and rights. 2. Hugh Mundell: Book of life 3. The Abyssinians: Satta Massagana
|
|
a
Junior Member
Posts: 56
|
Reggae
Nov 30, 2006 12:49:20 GMT 2
Post by a on Nov 30, 2006 12:49:20 GMT 2
tossa tuli hyvin kiteytettynä reggaen fiilis, harras ja tiedostava kuvaa totuutta hyvin, mut kempton se on horace andy eikä andy horace. tässä hiukan omia suosikki artistejani: hugh mundell barrington levy johnny clarke augustus pablo cornell campbell the heptones prince far i billy boyo horace andy alton ellis delroy wilson ken boothe errol dunkley joe gibbs linval thompson john holt. tässä vielä hyvin informatiivinen linkki: www.roots-archives.com
|
|
|
Reggae
Nov 30, 2006 15:07:32 GMT 2
Post by motley on Nov 30, 2006 15:07:32 GMT 2
kiitti kemppu. uskon että tume tietää kaiken moottoripyöristäki. mutta eihän se ole olennaista.
itellä kans nimenomaan tuo marley oli se eka kosketus tuohon maailmaan. yhellekään perhematkalle en lähteny pentuna ilman sitä yhtä ja samaa marleyn hittikokoelmaa. sen jälkeen sitte jokunen vuos eteenpäin yläasteella perehty tarkemmin ja sain paljon pätemätietoa kari kosmoksen kirjoista. "Natty congo bongo" ja "Bob Marley mies, musiikki ja profeettataijotainsinnepäinenmuista:D" sieltä löyty sitte sotaisampi peter tosh ja lee perryn arkology-paketti oli nopiaa hyllyssä. en pääse krapulaisella päälläni nyt yhtään pätemään, mutta suosittelen tuota Kosmoksen "natty congo bongo"-kirjaa jokaselle reggae-diggarille. vaikka kyseessä onki lähinä kertomus matkoista jamaikalle ja paikallisesta kulttuurista ja mentaliteetista. mutta eihän sitä reggaeta oikein enää voi irrottaa rastafarismista edes sorkkaraualla. ja Marley-kirjaki on ehdottomasti hyvää luettavaa. veikkaan että monella muuttuu käsitys reggaesta ja rastafarismista noiden kirjojen jälkeen. Ehkä luulen väärin, mutta tuntuu olevan yleinen kuva tuommonen "jee jee, spliffi vähän hedelmiä ja chillaillaan"
sekavan selostuksen päätteeksi pittää päässä hehkuttaan että jos monessa tapauksessa vihaa ja kärsimystä julistava musiikki saa aikaan hyvinki rauhaisan olotilan niin on siinä jo jotaki taikaa minusta.
|
|
|
Reggae
Dec 1, 2006 13:37:58 GMT 2
Post by kempton on Dec 1, 2006 13:37:58 GMT 2
A, tru dat. Mistäköhän mielen sopukoista toikin sanajärjestys tuli. Eli Horace Andy, tottakai. Ja hyvä lista, muutama itselle ei-niin-tuttua nimeä, täytyy tsekata.
Noista liken reggae/rasta kirjoja on kanssa Reggae-nimellä oleva mikä on hyvä perusopastus hommaan.
|
|
ponke
New Member
Posts: 48
|
Reggae
Dec 1, 2006 14:58:41 GMT 2
Post by ponke on Dec 1, 2006 14:58:41 GMT 2
Koskeeko tää topikki muuten sitä Riki Sorsan - Regei okei biisiä? Eiks se Riki perustanu ton koko rastafari uskonnon? Mulla on ainakin semmonen käsitys, että se ois ollu mukana perustamassa sitä. P.S. Kannattaa muuten noista liken kirjoista katsastaa Natty Gongo Bongo Juurijuttuja Jamaikalta - kirja. Erittäin mielenkiintoista luettavaa.
|
|
alks
Junior Member
Posts: 83
|
Reggae
Dec 8, 2006 14:08:01 GMT 2
Post by alks on Dec 8, 2006 14:08:01 GMT 2
Eikös Anita Hirvonenkin ollut jonkinlaisena vaikuttajana tuossa Rikin movementissa?
Mites, oliko 60-luvun lopulla vielä reggaeta olemassakaan? Eikös tuolloin eletty vielä rock steady -aikaa? Nimi tyylille tuli biisistä 'Do the reggae', jonka esittäjää en muista, mutta tais olla 60-luvun lopulla tehty. Varsinainen siirtyminen rock steady -rytmistä reggaerytmiin taisi tapahtua vasta 70-luvun puolella. 'Yhteiskunnallinen' ja 'tiedostava' meininki alkoi tulla musaan mukaan rude boy -meiningin myötä jo rock steady -aikana, mikä on minusta rootsajan lisäksi jamaican musan toinen kulta-aika.
Siitä päästäänkin sitten näihin käsitteisiin ja määritteisiin. Mitäs se reggae nyt sit on? Onko se tietyn rytmin ja tempon määrittämä tyyli? Vai 70-luvulla Jamaicalta tullutta musiikkia? Vai yleistettynä kaikki jamaicalainen musiikki, mukaanlukien kaikki myöhäisempi dub ja dancehall? Voiko reggaeta tulla muualta kuin Jamaicalta 70-luvulta? Vai onko kaikki reggae-rytmillä soitettu musiikki mistä vain ja milloin vain reggaeta? Jos näin on, ei Bobin 'redemption song' esimerkiksi ole reggaeta, koska se ei perustu reggae-rytmiin, mistä koko tyyli on lähtöisin. Vai onko?
Entäs rastafarit sitten? Joskus joku jossain (paras lähdeviite ikinä) totesi, että heti kun alakulttuuri on kaupallistettu se on kuollut. Eikös rastafarismi aika hyvin kaupallistettu ja popularisoitu 70-luvulla reggaen myötä. Olihan alkuperäisiä rastaheimoja vielä puskissa ja skeittarit hyvin tietää, ettei kaupallistuminen suoraa kuolemaa tarkoita, mutta varmasti 70-luvun rastabuumi vaikutti aika lailla itse uskontoon ja kulttuuriin. Varmasti se on ainakin vaikuttanut paljon rastafari-käsitteen laimentumiseen. Eli voiko rastafari olla jos ei ole Jamaicalta eikä edes mustaihoinen? Onko mahdollista olla rastafari jos ei usko haile Selassien olevan messias? Vai riittäkö siihen loksit, kapina yhteiskuntaa kohtaan ja reggaen diggailu?
Aihe on vähän niin kuin hipit. Onkos niitäkään enää olemassa 60-luvun hippiliikkeen jälkeen? Varsinkaan täällä Suomessa? Vanhoja hippejä kai onkin, mutta entäs uusia? Onko ne samaa porukkaa nuiden takkutukkien kanssa, joita tykätään yleisesti nimittää hipeiksi?
Meni ihme proffailuksi, mutta tällaisia kysymyksiä heräilee aiheen parissa.
|
|
|
Reggae
Dec 8, 2006 23:51:27 GMT 2
Post by kempton on Dec 8, 2006 23:51:27 GMT 2
Ruetaanhan siis proffailemaan perskule.
60-luvulla ei ollut virallisesti reggaeta musiikinlajina, oli rockteady sitä ennen ska ja sitä ennen Mento ja calypso ja ties mitä. Mutta 60-luvun lopulla kehittyi genge nimeltä reggae ja kuten aina näistä alkukohdista on tuhat eri versiota ja spekutusta äärettömiin mutta juuri toi aleksi mainitsema Toots and the maytalsin "do the reggay" jostain 60-luvun lopusta mainitaan yleensä biisiksi josta tyyli sai nimensä. Virallisesti reggae-musiikki on tiettyyn rytmikaavaan perustuvaa musiikkia ja koska mun musiikinteorian ymmärrys on yhtä kun nolla niin luntataan netistä:
Reggae is founded upon a rhythm style characterized by regular chops on the back beat, known as the skank. This rhythmic style is played by a rhythm guitar and a bass drum hitting on the third beat of each measure, known as the one drop. This beat is slower than that found in reggae's precursors, ska and rocksteady.
Menee siis vähän hiustenhalkomiseksi miettiä mikä on reggaeta, eli esim. just redemptation song oikeasteen ei sitä ole, mutta toisaalta on sitten dancehall, jota kumminkin sanotaan yleensä dancehall reggaeksi, ja uudet dancehall biisit eivä ole nähneetkään perinteisiä rytmejä. Sitten on vielä Dub. Mutta jos pähkinänkuoressa multa kysytään niin reggaeta on rootsreggae, eli 70-80-luku, johon mahtuu alkupään tanssihallia. Dub on taas dubia, ei mun mielestä reggaeta. Ska ja rocksteady oon taas kummatkin selkeästi omia musiikinlajeja, ja se on yleensä ihan selvä juttu. Oikeastaan määritelmän ulkopuolelle jää siis vielä nyky tanssihalli, eli sizzla, capleton.... En ehkä itse sanoisi reggaeksi, helpompi sanoa vaan Dancehalliksi. Eli on reggae-termin yleistys käyttää sanaa Dubista ja dancehallista, vähän sama kun tekno nimitystä käytetään suuresta osasta konemusiikkia. Ei kai se kovin iso synti kumminkaan ole.
Sitten seuraava kysymys, voiko reggaeta tulla muulta kun jamaikalta? Mun mielestä voi, sehän on vain musiikinlaji/genre joka yleensä just pohjautuu samaan rytmiin. Olisi mun mielestä aika tyhmää väittää että suomessa ei tehtäisi reggaeta. Kyllä mä ehkä sanoisin myös suuren reggae-suosion aikoihin tulleet ei jamaicalaiset reggae nimet tyyliin UB40 kuuluvan reggaen piiriin? EI ehkä kovin roots, enemmän vois keksiä vaikka uuden termin pop-reggae, mitä Bobikin vois paikoitellen olla. Pienen reggae harhanhan aiheittaa se että on helppo kuvitella että reggaehen tarvitaan rastat ja tietyt värit ja niin pois päin, koska ne on musiikkiin niin syvälle juurtuneet.
Rastat sitten. Pakko aloittaa vastaväitteella alksoinaider, mutta sun eka virke on käsitteellisellä tasolla vähän pielessä sikäli että Rastafarismi ei ole (ala)kulttuuri, se on uskonto(kuten tiesit). Eli kysymys kuuluukin voiko uskontoa totaalisesti kaupallistaa, sillä se kumminkin loppujen lopuksi jokaisen henk. koht. asia, uskon asia. Jos joku todellakin uskoo olevansa Rastafari ja toimii uskonnon riittien mukaisesti, en näe syytä millä perusteella voitaisiin sanoa että rastafarismi on kuollut niin kauan kun yksikin uskonnon edustaja maailmasta löytyy. (ala)kulttuuri taas vaatii ehkä ympärilleen liikkeen tai massan ihmisiä ennen kuin sitä voi sanoa kulttuuriksi? Ja se voidaan kokonaisuudessaan "tappaa" Kaupallistamisella. Spekutusta. Kaikenkaikkiaan homma menee aika uskontotieteen puolelle, esim. siinä että kuka on uskonnon edustaja? Edustanko mitä "todellista" luterilaista uskontoa vaikka en missään määrin toimi uskontoni oppien mukaisesti tai edes usko siihen? En tiedä, täytyy sanoa. Ehkä tähänkin ratkaisu on siinä että ei pidä etsiä mustavalkoista ratkaisua Rasta/ei-rasta.
Ylipäänsä hommassahan pitää erottaa kaupallistettu "rastafarismi" joka täyttää kyllä alakulttuurin piirteet sekä oikea uskonto, jonka edustajista monet eivät ole katsoneet reggaeta ja reggae artistien rastafarismia hyvällä koskaan. Kuten todettu reggaen mukana tuoma uskonnon symbolien ja aatteiden populisointi vesitti käsitteen ja siitä tuli juuri tämä: kapina, locksit, bumia ja reggaeta. Mitkä ei kyllä tee rastaa sanan perinteisessä merkityksessä.
Koska uskonnot on loppujen lopuksi "keksittyjä" järjestelmiä niin esim. kysymys siitä voiko olla rasta jos ei usko selassie=messias asiaan ratkaistaan sillä että jos rastat olisivat vähän aktiivisempia ja järjestykseen pyrkiviä olisi rastafarismin sisälle jo syntynyt erilaisia koulukuntia (kuten onkin, en vain tiedä asiasta sen enempää) Eli siis vrt. katolialiset, luterialiset...Nehän syntyivät aikoinaan näkemyseroista uskonnon sisällä. Toisaalta selassie on Rastafarilaisuuden yks perus sakramentti niin ehkä ei-selassieen uskovat voisivat perustaa sitten kokonaan oman uskonnon.
Kysymys siitä voiko valkoinen, ei-jamakainen, olla rasta menee kanssa tohon edelliseen väittelyyn siitä että mitä koulukuntaa jne. edustaa. Jos ei niin rastafarismi olisi sitten varmaan ainoa uskonto joka on sidottu ihonväriin ja ennenkaikkea maantieteelliseen sijaintiin. Kyllä kai sä voit sanoa itseäsi rastafariksi jos täytät uskonnon sakramentit, tai kuten edellä puhuttiin uskot vain niin. On sitten eri asia hyväksyykö muu uskonto-yhteisö sinua. Uskontohan on siitä jännä asia että niihin pääsee mukaan kait kolmella tavalla. 1. sä synnyt siihen, ei kysellä edes vaihtoehtoja 2. sut kastetaan tai muulla tavalla "hakataan sisään" 3. päätät vain uskoa johonkin ts. saat uskonnollisen kokemuksen. ELi vähän niin ja näin rastojen kohdalla. Nykyään kait suht iso osa rastoista tunnustaa jo valkoisten tms. rastafarien olemassaolon.
Eli aihe on osittain vähän eri kun hipit, koska oikeasti kyseessä on uskonto. Hippi-keskustelu on taas toinen aihe josta vois jauhaa loputtomiin, mutta jossain vissiin mainostin jo kirjaa "tajunnan alkemistit" josta jossainmäärin selviää se ajatus että hippi-aatteen isien ajatukset eivät materialisoituneet kovinkaan hyvin 60-luvun san fransisco hippiliikkeessä. Tämän ajatuksen mukaan eivät kaikki ne 60-luvun friscolaiset hipitkään olleet kaikki hippejä, sekin oli vähän muuta kun LSD, vaatteet ja vapaa seksi.
Kunnon hiustenhalkomisaihehan on määritellä jokin nuorisokulttuurin "aitous", eli onko suomessa punkkareita, modeja, skinejä..? Koska nämä kaikki nuorisokulttuurin ilmenemismuodot on sidoksissa johonkin tiettyyn aikakauteen ja paikkaan ja toisaalta taas eivät niin periaatteessa kukaan ei pysty sanomaan "sä oot punkkari ja sä et" koska kyseessä on tulkintaero. Miltä kannalta ilmiötä tarkastellaan? Aatteena vai nuoriso/ala-kulttuurina? Skatepiireissähän hippi-sana nyt on muutettu ihan uuteen uskoon, eikä siitä tartte edes välittää. Suurin osa meistä kumminkin ymmärtää mitä sillä tarkoitaan.
Siinä mun ajatuksenjuoksua, nyt lähden kuuntelemaan ghettotechiä, joka on Detroitissä syntynyt konemusiikin-laji, vaikutteita mm. gangsta-räpistä ja miami bassosta. Asiaan ei sisälly uskontoa vaan hillitöntä jorausta basson tahdissa ilman aivoja. mahtavaa...tai sitten käyn nukkumaan, katotaan.
|
|
|
Reggae
Dec 25, 2006 21:12:45 GMT 2
Post by rukumba on Dec 25, 2006 21:12:45 GMT 2
Mä en ymmärrä tota kemptonin näkemystä ettei dub ois reggaeta. Dubithan on reggaeta puhtaimmillaan. ei laulajia tuomassa soul-vaikutteitaan eikä soittajia vetelemässä jatsi-soolojaan, pelkkää reggae-rytmiä ja that's it. Mun mielestä koko Jamaikan populaarimusan vois niputtaa yhteen isoon kategoriaan. Vaikka nyt mento kuulostaakin aika eri musiikkityyliltä ska:han verrattuna, kumminkin kehityskulku skasta dancehalliin kulkee ihan johdonmukaisesti, ja nykyinen dancehall on taas osittain sitä vanhaa mento-ajan rytmiikkaa, joten ympyrä niinku sulkeutuu.
Edit: tuli heti mieleen jotaan esimerkkejä missä myös mento on saumattomasti sulautunut vanhaan r&b-ska:han, aika samalla tavalla kuin rocksteady sulautuu varhaiseen reggaeseen. Tosi vaikeeta noista on sanoa kumpaa tyylilajia ne kulloinkin edustaa.
|
|
|
Reggae
Dec 27, 2006 2:15:23 GMT 2
Post by kempton on Dec 27, 2006 2:15:23 GMT 2
Okei, nyt kun luen ton mun romaanin uudestaan niin oli vähän väärin sanottu, että dub ei ole reggaeta. Aika hiustenhalkomistahan nämä genre-keskustelut on mutta pointti dubista keskusteltaessa oli rajata se omaksi musiikinlajikseen. Itse puhuisin mieluummin dubista asiana erikseen, koska se on kumminkin reggaesta niin poikkeava genre lähinnä tekotapansa vuoksi että ei ansaitse tulla niputetuksi pelkästään reggaen ala-lajiksi, jolloin tulee mielikuva vain instrumentaali reggaesta. Alkuperäisen keskustelun aihehan oli juuri määritellä tarkasti mikä on reggaeta, onko ska sitä jne..? Mutta ehkä dub on reggaeta, korjataan se väite.
|
|
alks
Junior Member
Posts: 83
|
Reggae
Jan 8, 2007 18:14:24 GMT 2
Post by alks on Jan 8, 2007 18:14:24 GMT 2
Tokihan dubi voi olla reggaeta siinä missä myös uskonto voi olla alakulttuuria
|
|